Suomen kansanedustuslaitoksen juuret ulottuvat vuoteen 1362, jolloin Suomi (nk.Itämaa) sai oikeuden lähettää edustajansa Ruotsin kuninkaanvaaliin. Ruotsi-Suomen vuoden 1634 hallitusmuodon ja ensimmäisen valtiopäiväjärjestyksen nojalla Suomen säädyt (aateli, papisto, porvaristo ja talonpojat) saivat oikeuden lähettää edustajiaan yleisvaltakunnallisille valtiopäiville Tukholmaan.

Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta Suomen sodassa vuosina 1808-1809. Sodan vielä jatkuessa Venäjän keisari Aleksanteri I kutsui säädyt valtiopäiville Porvooseen. Säädyt vannoivat uskollisuudenvalan Venäjän keisarille, joka ryhtyi hallitsemaan maata Suomen suuriruhtinaana. Suomi sai Venäjään liitettynä aiempaa itsenäisemmän aseman: autonomian. Suomelle taattiin omat perustuslait ja oikeus säilyttää muut voimassa olleet lait, yhteiskuntajärjestys sekä luterilainen uskonto. Suomen suuriruhtinaskunta sai omat hallintoelimet: senaatin eli hallituksen ja toimituskunnat eli ministeriöt. Maahan perustettiin joukko keskusvirastoja. Valtiopäivät kokoontuivat Porvoon jälkeen seuraavan kerran kuitenkin vasta vuonna 1863.

Säätyvaltiopäivät toimivat Ruotsin vallan ajalta periytyneiden säännösten varassa vuoteen 1869, jolloin tuli voimaan Suomen autonomiseen asemaan sopeutettu valtiopäiväjärjestys. Vaikka valtiopäivät kokoontuivat tämän jälkeen yleensä joka kolmas vuosi, niiden asema heikkeni 1800-luvun lopulla, kun Venäjä pyrki liittämään Suomen kiinteämmäksi osaksi Venäjää.

Suomen kansanedustuslaitoksen suuri uudistus toteutettiin vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksellä, jossa säätyvaltiopäivät korvattiin 200-jäsenisellä yksikamarisella eduskunnalla. Kansanedustajat säädettiin valittaviksi välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla vaalipiireittäin, jolloin alueellinen edustavuus parani. Yleisen ja yhtäläinen äänioikeus kymmenkertaisti äänioikeutettujen määrän, noin sadastatuhannesta miljoonaan. Äänioikeuden saivat 24 vuotta täyttäneet naiset ja miehet. Samalla mahdollistettiin myös naisten asettuminen ehdokkaiksi eduskuntavaaleissa (vaalikelpoisuus), joten Suomen naiset saivat ensimmäisinä naisina maailmassa täydet valtiolliset oikeudet. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa maaliskuussa 1907 valittiin 19 naiskansanedustajaa. Äänioikeuttaan käytti 70,7 prosenttia äänioikeutetuista.

Itsenäisen Suomen valtiollisen järjestelmän perusta luotiin vuosina 1917-1919 Suomen irtauduttua hajonneesta Venäjän keisarikunnasta. Lokakuun vallankumouksen puhjettua Venäjällä eduskunta otti Suomessa korkeimman vallan omiin käsiinsä marraskuussa 1917. Eduskunta hyväksyi P. E. Svinhufvudin johtaman senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917.

Kesällä 1919 vahvistetussa tasavaltaisessa hallitusmuodossa määritellään kansanvaltainen valtiojärjestelmämme seuraavasti: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."

Numero: 551

Julkaisun tyyppi: Juhlamerkki

Hammaste: 11¾ x 11¾

Nimellisarvo: 30 mk

Väri: Harmaanvioletti

Painos: 1 997 000

Ensipäivä 1962-02-15