Keskiajalla Suomeen perustettin kuusi kaupunkia, näistä Porvoo sai kaupunkioikeuden 1300-luvulla. Porvoon ruotsinkielinen nimi, Borgå (Linnajoki) tulee Linnamäelle rakennetun linnan mukaan.

Keskiajan lopulla Porvoossa oli runsaasti saksalaisia kauppiaita, jotka harjoittivat kauppaa Suomenlahden eteläpuolisten maiden kanssa. 1500-luvulla tanskalaiset tuhosivat Porvoon kerran ja venäläiset kolme kertaa. Porvoota kohtasi hävitys myös isonvihan ja pikkuvihan aikana 1700-luvulla.

Vuonna 1740 Porvoossa oli 1600 asukasta ja jonkin aikaa se oli Suomen toiseksi suurin kaupunki. Porvoon suuri palo vuonna 1760 tuhosi 203 rakennusta kaupungin 293 rakennuksesta. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721 Porvoo korotettiin piispanistuimeksi. Borgå Gymnasiumissa on myös Suomen vanhin julkinen kirjasto.

Parhaiten Porvoo tunnetaan kuitenkin vuoden 1809 valtiopäivistään. Suomen kuusisataavuotinen yhteys Ruotsiin katkesi Suomen sotaan 1808-1809. Suomi liitettiin Venäjään autonomisena suurruhtinaskuntana. Venäjän keisari Aleksanteri I julisti pidettäväksi Porvoon valtiopäivät 1809. Maaliskuun 29. päivänä keisari antoi hallitsijanvakuutuksen Porvoon tuomiokirkossa, jossa hän vahvisti maan uskonnon ja perustuslait sekä säätyjen ja väestön oikeudet. Keisari Aleksanteri I tuli myös valtiopäivien päättäjäisiin heinäkuussa 1809.

Kuvassa Porvoon Tuomiokirkko, joka hallitsee jykevänä vanhan kuninkaantien maisemaa. Keskiaikaisen harmaakivikirkkon vanhin osa on rakennettu 1200-1300-luvun vaihteessa, uudelleenrakennus Carsten Nübuhr (Rostock) toimesta 1414-1418 ja kellotapulin yläosa 1700-luvulta. Kirkko on Neitsyt Marian nimikkokirkko.

Numero: 325

Julkaisun tyyppi: Juhlamerkki

Hammaste: 14 x 14

Nimellisarvo: 8 mk

Väri: Lila

Painos: 2 994 000

Ensipäivä 1946-12-03