Postimerkkeily ja filatelia - tästä kyse

Postimerkkeily eli postimerkkien keräily on kautta aikojen eräs suosituimmista harrastuksista. Vaikka esim. tietokonepelit ja Internet ampuvatkin valovoimaisuudessaan sen ohitse ei postimerkkien keräily ole harrastuksen sen kuolleempi kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Lähestulkoon jokaisella on jossain vaiheessa elämäänsä ollut jonkinasteinen merkkikärpäsen purema ja sen tuloksena sekalainen valikoima postimerkkejä jonnekin säilöttynä.

Postimerkkien keräilyn juuret vievät syvälle ihmisen esihistoriaan aina keräilyvietin alkujuurille. Vaikkei nykyihmisellä olekaan enää pakottavaa syytä elää keräilykulttuurissa, hän silti alitajuisesti haluaa tyydyttää viettinsä. Postimerkkeily, yli 150 vuotta vanhana keräilyharrasteena on vahva osoitus tästä. Merkkikärpäsen purema ei katso tulorajoja, ikää tai sukupuolta.

Vaikka postimerkkien keräilyä, ja etenkin keräilijää kummeksutaankin usein, on kyseessä yleishyödyllinen harrastus. Postimerkkeilijälle tarjoutuu postimerkkien avulla mahdollisuus laajentaa tietämystään eri maiden historiasta, ihmisistä, kulttuureista puhumatta kielitaidon kohentumisesta. Myöskään perinteiset käden taidot eivät pääse helpolla unholaan: postimerkkeilyssä tarvitaan ennen muuta käsiä ja hyvää muistia. Nykyaikana myös ATK-taidot ovat avuksi, sillä tarjolla on useita apuvälineitä ja online huutokauppapalveluita keräilijälle.

Postimerkkeilyssä ei ole absoluuttisia sääntöjä tai rajoja. Vaihdon ja kaupankäynnin helpottamiseksi on olemassa joitain yleisiä kriteerejä, jotka suojelevat keräilijää. Nämä säännöt mm.:

Määrittävät keräilykelpoisen kohteen ja sen laadun tason
Luovat perustan kohteen arvioimiselle

Harrastuksena postimerkkeily on vailla vertaa, sillä kyseessä on rento ja joustava harraste. Merkkejä voi katsella silloin kun haluaa ja siten kuin haluaa. Kukaan ei esim. pakota sijoittamaan merkkejä kansioon maa- ja ilmestymisjärjestyksessä. Aivan yhtä hyvin postimerkit voi sijoittaa vaikkapa kokojärjestyksessä, arvojärjestyksessä tai vaikkapa itse määritellyssä kauneusjärjestyksessä. Varoituksen sanana kannattaa tosin huomauttaa että merkkeilijöissä, kuten muissakin ihmisissä on myös "nipottajia" jotka kertovat 100% varmuudella oman mielipiteensä oikeaoppisesta keräilystä. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa masentaa: tärkeintä on oma rentoutuminen mukavan harrastuksen parissa.

Postimerkkeilyn edistyneempi muoto, filatelia keskittyy postimerkkien ohella taustatekijöihin, kuten postihistoriaan, leimoihin ja postilähetyksiin. Vaikka filatelia voikin tarjota merkittävästi enemmän, on se useimmiten (ikävä kyllä) postimerkkeilyä jäykempi harrastus. Alunperin sana filatelia tulee termistä philatélie, jonka pariisilainen Georges Herpin kehitti sanan timbromanie (postimerkkihulluus) tilalle. Herpin yhdisti uudessa sanassa rakkauden (philos) asioihin, joista ei (a) tarvitse maksaa veroa (telos) eli postimerkkeihin, jotka osoittavat maksun suoritetun etukäteen.